Ollaan oltu Antin kanssa nyt tämä ja eilinen päivä etelässä kesälomalla.

Eilen lauantaina lähdettiin aamulla noin 05.45 ajamaan etelää kohti. Kotoa lähtiessä oli kauniin oloinen aamu, mutta muutaman kymmenen kilometrin jälkeen vettä tulikin jo sitten armottomasti. Mun ajovuoro oli noin 450km, minkä jälkeen tuntui että saattaa välillä istua kyydissäkin. Pari kertaa pysähdyttiin. Eilen mentiin suoraan Helsinkiin Kaapeliin ja kissanäyttelyyn. Pyörittiin siellä tovi, ja lähdettiin Espoon Ikeaan koeistumaan sohvia :) Ja katselemaan meille uutta kirjahyllyä. Alkuillasta sitten Linnanmäelle ja minä testaamaan Lintsin uutuutta Kirnua. Oli se vaan aika hurja laite... Mutta kun siitä selvisi hengissä niin sitten selviää mistä vaan vuoristoradasta! :D Upea kokemus oli myös Särkänniemen yhteydessä oleva Sea Life -merimaailma. Illalla polkastiin Karjaalle yhdet huuto.netin kaupat tekemään, ja sieltä sitten Tamperetta kohti hotellille... Kilometrejä tuli lähes 1000..

Hotelli on muuten aika mainio, uusi ja nykyaikaisella tekniikalla varustettu. Täällä ei ole henkilökuntaa lainkaan, ja hotelli on varattu ja maksettu etukäteen. Varausvahvistuksen mukana on lähetetty ovikoodi, jolla pääsee hotellin ovesta sisään, huonekerrokseen sekä omaan huoneeseen. Mitään avainkortteja tms. ei tarvi muistaa ottaa mukaan koska "avain" on muistissa omassa päässä. Kätevää!

 

Sunnuntaina eli tänään käytiin sitten Hämeenlinnan asuntomessuilla, mikä oli meidän matkan päätarkoitus oikeastaan. Kahlattiin läpi noin puolet kohteista, ja parinkymmenen kohteen jälkeen en enää muistanut olinko käynyt sen kohteen pesutiloissa, makuuhuoneissa ja keittiössä... Kuvia kertyi liki 400kpl, joten myöhemminkin riittää vielä katseltavaa ja muistiin palautettavaa. Oheiskohteeseen en enää jaksautunut, mutta uskoisin että sain hyviä ideoita riittämiin noista varsinaisista kohteistakin. Palattuamme takaisin Tampereelle, pyörittiin jonkun aikaa keskustassa ja tultiin hotellille lepäämään vatsat täynnä ruokaa.. Huomenna Särkänniemeen akvaarioineen, planetaarioineen ja ah, huvilaitteineen :P Ja pitäähän se ideapark käydä koluamassa lävitse myös :) Sitten kotimatkalle ja takaisin kisujen luo, jotka nyt on kotona ja veljeni niitä hoitamassa :)

Kokeilen nyt aloitella tätä blogin pitämistä. Täällä kertoilen kuulumisiani Villa Kissankellosta, eli nukkekotiprojektista joka minulla on meneillään. Samoin kirjoittelen juttuja kolmesta kissastani, Miirusta, Essistä ja Dorasta.

Nukkekotiprojektin aloittelin viime talvena, kun koulussa oli kiintokalustekurssi meneillään. Ei ehkä ekana tulis mieleen että joku tekee kiintokalustekurssilla nukkekodin, mutta niin minä tein harjoitustyönä, jossa tutustuttiin materiaaleihin ja työtapoihin. Villa Kissankello odottelee lopullista kasaamista ja liimaamista, ja kovasti minua jo polttelisi aloitella sisustustyöt. Ensin kuitenkin runko kasaan, ikkunat ja ovet paikalleen, ja sähköistys. Sähköistystä olenkin kovin tarkasti koittanut suunnitella, mutta tuntuu että pian minulla on nukkekodin takana kymmenkunta muuntajaa, jotka vielä pitäisi saada jonnekin töpseliin :D Noh, ajan kanssa edetään, kun rahaa ei hirvittävästi ole laittaa tällä hetkellä siihen projektiin.

 

Kissoistani voisin kertoa sen verran, että Miiru on heistä vanhin. Miiru on syntynyt 22.9.2005 Ilmajoella. Miirun ilmoituksen löysin Apulasta, ja tuolloin minulle oli jo varattuna toisesta pentueesta sisarukset, jotka tulisivat meille tammikuussa 2006. Miiru oli kuitenkin niin hellyyttävä pentu, että pakkohan siitä oli kysyä tarkempia tietoja kasvattajalta. Otin yhteyttä Miirun kasvattajaan marraskuun viimeisenä päivänä 2005. Saman tien laitoimme monet sähköpostiviestit ja kaupat kissasta syntyivät. Miiru tulisi kotiin seuraavana päivänä, kun Helin (kasvattaja) vanhemmat matkaavat lähes tulkoon meidän kauttamme laskettelemaan ja tuovat Miirun mukana. Siis mitä!? Seuraavana päivänä!? Enhän minä ollut vielä varautunut että kissanpentu tulisi taloon! Ei ruokaa, hiekkalaatikkoa, ei leluja, ei mitään. Täytyy nyt kuitenkin huomauttaa, että olin tietysti valmistautunut ottamaan kuukautta myöhemmin kaksi pentua, mutta en ollut niille vielä hankkinut mitään. Ja minulla on vanhin kissa (asuu vanhempieni luona) nykyään 11-vuotias, joten kissoja on ollut ennenkin. Ei muuta kuin pikapikaa kauppaan ostamaan hiekkaa, raksuja ja purkkiruokaa että päästään alkuun. Hamsterini matkahäkin pohjasta tein Miirulle ensimmäisen hiekkalaatikon.

Seuraavana iltana Miiru tulikin sitten uuteen kotiinsa. Kovin oli äänekäs ja arka tämä uusi tulokas, niin pieni ja hoikkakin. Eipä siinä paljon juteltu ja tutusteltu, mutta ajattelin että antaa uuden tulokkaan olla rauhassa ja kotiutua, ennen kuin alkaa ahdistella sitä lähetymisyrityksillä. Seuraavana päivänä piti lähteä kouluun, tiedossa oli normaalia paljon pidempi päivä, ja Miiru valvotti minua koti-ikävällään koko yön. Pikkuinen maukui melkein koko yön pitkin asuntoa ja huuteli äitiä ja sisaruksia. Olisin lohduttanut ja ottanut vaikka syliin, mutta mitenkäs arkaa pentua otat. Seuraavan päivän Miiru sai olla uudissa kodissa yksinään, ja lauantaina se jo uskaltautui leikkimään kanssani kun koti oli tullut tutuksi.

Nykyään Miiru on mitä herttaisin kissa. Se on kasvanut ja vahvistunut, se on painavin meidän kissoista. Kiltimpää kissaa saa hakea. Miiru on kuin siamilainen, juttelee kovasti ja on tietyllä tapaa äänekäs vieläkin. Tykkää olla sylissä ja hakeutuu omistajan syliin. Vieraista ei välitä eikä heille osoita ollenkaan parhaita puoliaan. Miiru täyttää pian 2 vuotta, synttäreitä varmaan sitten taas juhlitaan :)

 

Essi on porukan keskimmäinen. Se on syntynyt Iisalmeen 16.10.2005, eli on Miirua parisen viikkoa nuorempi. Essin olen myös löytänyt Apulan kautta, ja varasin sen ihan pikkupentuna siskonsa Viivin kanssa. Essin ja Viivin haimme tammikuun alkupäivinä 2006. Essi kotiutui ja sopeutui meille hyvin Miirun kaveriksi, mutta Viivi ei, joten sen veimme takaisin. Essi oli reipas ja terhakka kissanpentu heti alusta alkaen. Taisi niistä jompi kumpi tehdä tarpeet matkalla kuljetuskoriin, mutta mitäs siitä. Essi tutki heti alusta lähtien paikkoja innolla ja reippaasti, antoi silitellä eikä välittänyt Miirun sähinöistä mitään. Miiru kun oil hyvin ehtinyt kuukaudessa vallata kodin omakseen. Essi oli villi ja raisu pentu, ensi alkuun se söi ruokansa hotkimalla ja murisi Miirulle, kunnes se ilmeisesti oppi ettei täällä tarvinnut enää kilpailla ruuasta, sillä raksuja (jotka vaihtuivat heti Acanaan kun kerkesin niitä tilaamaan pennuille) oli koko ajan tarjolla ja purkkiruoka jaettiin kummallekin kahdesti päivässä. Essikin on kuitenkin rauhoittunut pikku hiljaa, leikkisä se on kuten Miirukin, mutta on tullut viisautta päähän paljon. Essi tuntui aluksi jopa pelottavan raisulta Miiruun verrattuna, mutta niistä tuli parhaat kaverukset. Ihmisiä kohtaankin Essi on nykyään hellä ja kiintynyt, ja välillä todella hellyydenkipeä. Liekö syynä omistajan runsaat paijaukset molempien luonteen kehittymiseen...

 

Dora on Pyhä birma, joukon nuorin. Se on syntynyt 1.11.2005, eli se on vain reilun kuukauden nuorempi kuin Miiru, joten nuorimmaksi kutsuminen ei ehkä ole kovin perusteltua.. Dora oli jo lähes vuoden ikäinen meille saapuessaan. Ilmoituksen Dorasta löysin kasvattajien pentuvälityksestä. Dora on samalta suunnalta, eteläpohojammaalta Kurikasta, kuin Miirukin. Doran oikea nimi on Globel´s Barbara Dolores. Dora oli siis lähes vuoden ikäinen kun tuli meille, leikkisä ja eloisa aikuinen, joka sopeutui mielestäni aika hyvin joukkoon. Sähinöitä tietenkin oli alussa, varsinkin Miirulla oli jotain Doraa vastaan. Mutta se meni aika nopeasti ohi, uteliaisuus ja leikkisyys voittivat kaunailut ja parivaljakko leikkii nykyään keskenään. Miirulle ja Essille kuitenkin alussa Doran pitkä karva oli jonkinmoinen arvoitus, sitä kun ei oikein tiennyt, että arvaako sitä pehkoa puraistakaan... :) Doralle on aina maistunut ruoka, ja nykyään se melkein joka kerta käy ahmimassa myös toisilta jääneet purkkiruuat, jos siis jää ;) Se on myös leikkisä ja energinen sille päälle osuessaan, mutta muuten todella rauhallinen ja leppoisa. Antaa pyöritellä itseään miten päin tahansa. Doralle olisin saanut kasvatusoikeudet, mutta en halunnut kun aika ei kuitenkaan riittäisi. Niinpä leikkautin Doran 1½ kk sen jälkeen kun se oli meille tullut. Miirun ja Essin leikkautin muuten jo paljon nuorempana, n. ½v ikäisenä.

Miiru, Essi ja Dora elävät meillä mieheni kanssa sisäkissoina, ja ulkoilevat tarhassa (kunhan se valmistuu entisen tilalle) ja valjaissa. Matkustamme autolla mummoloihin uusiin maisemiin lähes joka viikko. Miiru ja Essi ovat jo muuttaneet kerran kanssani nykyiseen asuinpaikkaani.

Laitan vielä loppuun kuvan Essistä (ja Miirusta) noin puolivuotiaana. Tämä tällainen onkin ollut arkipäivää sitten kissojen tulon jälkeen... ja näiden siivoaminen...